Me juteltiin vihdoinki asiat oikeen kunnolla selviks. Ja vaikken mä vieläkään oo ihan varma täst kaikest ni ainaki meiän asiat näyttää nyt pikkasen valosemmilta. Se valitti mulle joskus viime viikolla et oon muuttunu niin paljon, etten oo enää se sama johon se rakastu.

Mä kerroin sille et miten voisin olla sama ku se muuttaa mua koko ajan. Sen takii mä en enää voi syödä kunnolla. Ja todennäköisesti kärsin masennuksestakin. Seki huomas sen ihan ilman et sanoin mitään.

Kaikki mikä on vaivannu meiän kummanki mieltä, kaikki epäselvät asiat puhuttiin selviks, ja nyt on oikeesti tosi helpottunu olo. Mut sain siinä samassa tietää senki et se on pettäny mua pari kertaa. Ei mitenkää pahasti mut kummiski. Ja lupasin sille etten jätä sitä sen takia. Mut se tuntuu silti pahalta. Se satuttaa!!

Mä haluan päästä pois täältä!! Jonnekki missä mä voisin aloitta elämäni ihan alusta. Jonnekki missä mua ei tuomittas huhuista jotka ei pidä paikkaansa. Ketään ei tuntis mua siellä ennestään, enkä mäkään tuntis ketään.

Mä oon menettäny liikaa!! Ja jos jään pyöriin samoihin paikkoihin ku nyt, ni menetän hitaasti kaiken. Loppujen lopuks mulla ei tuu oleen jälellä enää mitään. Paitsi se rakkaus joka multa kaiken vei.

Mä oon seurustellu mun poikaystävän kaa puol vuotta.. Mikä ei ehkä oo niin pitkä aika, mut se on mun pisin suhde joten mulle se on aika kauan. Me mentiin kihloihin neljän kuukauden seurustelun jälkeen mikä mun mielestä oli vähä liian aikasta. Mut rakastan mun poikaystävää niin paljon etten pystyny sanoon sille ei, olinhan mä kummiski tosi onnellinen ku se kysys.

Mut nyt en enää jaksais.. :( Meil on monta kertaa ollu ihan kauheita riitoja jo ennen meiän kihlaustakin, meil on menny välit poikki ja mä oon joutunu nukkuun sen vessas tai jossain lattialla. Mut seuraavana aamuna se aina haluaa mut takasin. Vaikkei se vielä koskaan oo pyytäny multa mistään anteeks. Ja sen mielestähän kaikki on aina mun vikaa. Ja se on aina oikees ja mä vääräs. Sehän tietää paremmin jopa mitä mä oon sanonu. Se on aina muuttamas kaiken mitä mä sille kerron tai mitä sanon.

Se haukkuu mun ulkonäköä koko ajan. Mulle on tullu tosi huono omatunto sen jälkeen ku oon alkanu seurusteleen sen kaa.. En koskaan oo ollu itserakas tai ollu omasta mielestäni kauheen hyvän näkönen. Mut oon saanu paljon kehuja ulkonäöstäni jätkilt ja muijiltaki.. Oon aina kyll pärjänny omatuntoni kaa.. Se on ollu just kohdallaan. En oo läski, tiedän sen itekki koska muutamaa kiloo hoikempana lääkärit käski mun syödä enemmän koska olin liian alipainonen.. Nyt oon just siin rajal, mut mun jätkä haukkuu mua läskiks, enkä sen seuras saa melkeen koskaa syödä mitään. Oon melkeen koko meiän seurustelu ajan asunu sen kaa. Ja täss kuukaus sit ku muutin takas himaan olin niin huonos kunnos et hiukset lähtee vieläki päästä liian vähäisen ravinnon takii.. ja mun on ollu tosi vaikee syödä mitään.. :/

Mä en jaksais enää.. Haluaisin mun elämän takaisin koska se on vieny multa kaiken.. Mut on vaikeeta jättää joku jota rakastaa!! Vaikka yhdessä olo sattuu niin paljon.. :(