Mä oon seurustellu mun poikaystävän kaa puol vuotta.. Mikä ei ehkä oo niin pitkä aika, mut se on mun pisin suhde joten mulle se on aika kauan. Me mentiin kihloihin neljän kuukauden seurustelun jälkeen mikä mun mielestä oli vähä liian aikasta. Mut rakastan mun poikaystävää niin paljon etten pystyny sanoon sille ei, olinhan mä kummiski tosi onnellinen ku se kysys.

Mut nyt en enää jaksais.. :( Meil on monta kertaa ollu ihan kauheita riitoja jo ennen meiän kihlaustakin, meil on menny välit poikki ja mä oon joutunu nukkuun sen vessas tai jossain lattialla. Mut seuraavana aamuna se aina haluaa mut takasin. Vaikkei se vielä koskaan oo pyytäny multa mistään anteeks. Ja sen mielestähän kaikki on aina mun vikaa. Ja se on aina oikees ja mä vääräs. Sehän tietää paremmin jopa mitä mä oon sanonu. Se on aina muuttamas kaiken mitä mä sille kerron tai mitä sanon.

Se haukkuu mun ulkonäköä koko ajan. Mulle on tullu tosi huono omatunto sen jälkeen ku oon alkanu seurusteleen sen kaa.. En koskaan oo ollu itserakas tai ollu omasta mielestäni kauheen hyvän näkönen. Mut oon saanu paljon kehuja ulkonäöstäni jätkilt ja muijiltaki.. Oon aina kyll pärjänny omatuntoni kaa.. Se on ollu just kohdallaan. En oo läski, tiedän sen itekki koska muutamaa kiloo hoikempana lääkärit käski mun syödä enemmän koska olin liian alipainonen.. Nyt oon just siin rajal, mut mun jätkä haukkuu mua läskiks, enkä sen seuras saa melkeen koskaa syödä mitään. Oon melkeen koko meiän seurustelu ajan asunu sen kaa. Ja täss kuukaus sit ku muutin takas himaan olin niin huonos kunnos et hiukset lähtee vieläki päästä liian vähäisen ravinnon takii.. ja mun on ollu tosi vaikee syödä mitään.. :/

Mä en jaksais enää.. Haluaisin mun elämän takaisin koska se on vieny multa kaiken.. Mut on vaikeeta jättää joku jota rakastaa!! Vaikka yhdessä olo sattuu niin paljon.. :(